Hein?kuun 26. p?iv?n? 1864 viiletti komea huvipursi navakassa koillistuulessa t?ytt? h?yry? Pohjois-Kanaalin laineilla, Skotlannin ja Irlannin v?lisess? salmessa. Englannin lippu liehui kokkamaston kahvelissa; suurmaston p??ss? oli sininen merkkiviiri, johon oli kultaneuloksin ommeltu kirjaimet E.G. ja niiden yl?puolelle herttuakruunu. Huvialuksen nimi oli _Duncan_: sen omistaja oli lordi Glenarvan, yksi niist? kuudestatoista Skotlannin p??rist?, jotka istuvat Yl?huoneessa, ja koko Isossa-Britanniassa kuuluisan Thamesin kuninkaallisen purjehduskerhon arvokkaimpana pidetty j?sen. Lordi Edward Glenarvan oli laivassa nuoren vaimonsa, lady Helenan, ja er??n serkkunsa, majuri MacNabbsin seurassa. Vastik??n valmistunut _Duncan_ oli ollut tekem?ss? koematkaansa muutamia meripeninkulmia Clyden lahden suulta ja nyt palaamassa Glasgowiin; Arranin saari kohosi jo n?k?piiriin, kun t?hyst?j?matruusi ilmoitti valtavan suuren kalan seuraavan laivan vanavedess?. Kapteeni John Mangles l?hetti heti lordi Edwardille tiedon t?st? tapauksesta. Lordi nousi per?kannelle majuri MacNabbsin kanssa ja kysyi, mit? kapteeni ajatteli t?st? otuksesta. -- Toden sanoakseni, teid?n jalosukuisuutenne, vastasi John Mangles, -- luulen ett? se on isohko hai. -- Hai n?ill? rantavesill?! Glenarvan huudahti. -- Ep?ilem?tt?, kapteeni vastasi; -- er?st? hailajia tavataan kaikissa meriss? ja kaikilla leveysasteilla. Se on vasarahai, ja pahastipa erehtyisin, ellei tuo ole yksi niit? veijareita! Jos teid?n jalosukuisuutenne suostuu ja lady Glenarvania ehk? huvittaa katsella mit? merkillisint? kalastusta, niin saamme pian n?hd?, mik? se on. -- Mit? te siihen sanotte, MacNabbs? lordi Glenarvan lausui majurille; -- yritt?isimmek?? -- Miksei, jos teit? huvittaa, majuri vastasi tyynesti. -- Muuten, John Mangles jatkoi, -- n?it? kauheita petoja ei saa kyllin paljon h?vitetyksi. K?ytt?k??mme tilaisuutta hyv?ksemme, teid?n jalosukuisuutenne, se olisi samalla j?nnitt?v? n?ytelm? ja hyv? ty?. -- Tehk?? niin, John, lordi Glenarvan sanoi. Sitten h?n l?hetti sanan lady Helenalle, joka saapui per?kannelle tosiaankin sangen halukkaana katselemaan t?t? j?nnitt?v?? kalastusta. Meri oli suurenmoisen kaunis; sen pinnalla saattoi helposti seurata h?mm?stytt?v?n joustavana sukeltelevan ja heittelehtiv?n hain nopeita liikkeit?. John Mangles antoi m??r?yksi??n. Matruusit heittiv?t aluksen oikeanpuolisen laidan varppeiden yli lujan k?yden, jonka p??ss? oli py?rykoukku, johon sy?tiksi oli pantu valtava silavankimpale. Vaikka hai viel? oli viidenkymmenen metrin p??ss?, se vainusi ahneena tarjotun t?yn. Se l?hestyi nopeasti huvipurtta. Sen k?rjest? harmaat, juuresta mustat ev?t l?iv?t laineita ankarasti, samalla kun sen pyrst? piti sit? tarkoin suorassa suunnassa. Sen l?hetess? n?kyiv?t suuret, ulkonevat, himoa kiiluvat silm?t ja sen k??ntyess? v?l?hti ammottavassa kidassa nelinkertainen rivi hampaita. Sen p?? oli suuri ja muistutti varren p??ss? olevaa kaksipuolista vasaraa. John Mangles ei ollut erehtynyt; se oli haisuvun ahnain kala, englantilaisten vasarahai, provencelaisten juutalaiskala. _Duncanin_ matkustajat ja laivamiehet tarkkailivat j?nnittynein? hain liikkeit?. Pian kala oli koukun ulottuvilla; se k??ntyi sel?lleen voidakseen paremmin hotkaista sen, ja valtava kimpale katosi sen avaraan kitaan. Samalla se itse kahlehti itsens? voimakkaasti nytk?isem?ll? k?ytt?, ja matruusit alkoivat hilata sit? yl?s isonraa'an p??h?n sovitetun taljan avulla. Hai teki ankaraa vastarintaa tuntiessaan itse??n kiskottavan pois luontaisesta elinpiirist??n. Mutta sen voima taltutettiin. Juoksusolmulla varustettu k?ysi saatiin solutetuksi pyrst?n ymp?rille tekem??n sen liikkeet tehottomiksi. Muutamaa hetke? my?hemmin se oli nostettu laitavarppeiden yli ja vedetty laivan kannelle. Muuan matruuseista l?hestyi sit? varovasti ja katkaisi voimakkaalla kirveeniskulla pedon pelottavan pyrst?n. Pyynti oli p??ttynyt; pedon puolelta ei ollut en?? mit??n pel?tt?v??; merimiesten kostonhalu oli tyydytetty, mutta ei heid?n uteliaisuutensa. Yleisen? merimiestapana onkin aina huolellisesti tutkia hain vatsalaukku. Matruusit tuntevat kalan valikoimattoman ahnauden ja odottavat yll?tyst?, eiv?tk? siin? aina petyk??n. Lady Glenarvan ei halunnut katsella t?t? tymp?isev?? tarkastelua ja palasi per?salonkiin. Hai huohotti viel?; se oli l?hes nelj? metri? pitk? ja painoi yli kolmesataa kiloa. T?llainen koko ei tosin ole tavaton; mutta vaikka vasarahai ei kuulukaan lajin j?ttil?isiin, se on kuitenkin pel?tyimpi?. Valtavan kalan vatsa avattiin kirveeniskuilla, suuria siekailematta. Koukku oli tunkeutunut aina vatsaan saakka, joka oli aivan tyhj?; el?in oli ilmeisesti paastonnut pitk?n aikaa, ja pettyneet merimiehet rupesivat jo heitt?m??n sen raatoa mereen, kun kapteenin huomiota kiinnitti muuan suurehko esine sis?lmysten sopukassa. -- Kas, mik? tuo on? h?n huudahti. -- Sek?? yksi matruuseista vastasi. -- Se on kivenlohkare, jonka peto on nielaissut painolastikseen. -- Hei, toinen jatkoi, -- seh?n on kanuunankuula, jonka se veitikka on saanut vatsaansa, mutta ei ole viel? ehtinyt sulattaa. -- Olkaa vaiti, huomautti Tom Austin, laivan ensimm?inen per?mies, -- ettek? n?e, ett? t?m? ahmatti on ollut paatunut juoppo, joka ei ole juonut ainoastaan viini?, vaan -- ettei pisaraakaan menisi hukkaan -- viel? pullonkin? -- Mit?! lordi Glenarvan huudahti, -- onko hain vatsassa pullo? -- On kuin onkin, ensimm?inen per?mies vastasi. -- Mutta sen kyll? n?kee, ettei se tule suoraan viinikellarista. -- No niin, Tom, lordi Edward lausui, -- ottakaa se esiin varovasti; merest? l?ydetyt pullot sis?lt?v?t usein t?rkeit? papereita. -- Niink? arvelette? majuri MacNabbs sanoi. -- Arvelen ainakin, ett? niin voi olla. -- Niin, en min? vastaan v?it?, majuri vastasi, -- ja ehk?p? tuossakin on joku salaisuus. -- Sen saamme pian tiet??, Glenarvan sanoi. -- No, Tom? -- T?ss? se on, vastasi ensimm?inen per?mies n?ytt?en muodotonta esinett?, jonka h?n juuri oli saanut vaivoin vedetyksi esiin hain vatsasta. -- Hyv?, Glenarvan sanoi, -- pesk?? se ensin ja tuokaa sitten per?salonkiin. Tom teki ty?t? k?sketty?, ja n?in omituisissa oloissa l?ydetty pullo asetettiin per?salongin p?yd?lle, jonka ymp?rille istuutuivat lordi Glenarvan, majuri MacNabbs, kapteeni John Mangles ja lady Helena, sill? nainen on, sanotaan, aina hiukan utelias. Merell? voi kaikki tuntua erikoisen merkitt?v?lt?. Syntyi hetken hiljaisuus. Jokainen tutki katseellaan t?t? merest? saatua s?rkyv?? esinett?. Piilik? siin? todellisen onnettomuuden salaisuus vaiko joku tyhj?np?iv?inen, jonkun joutilaan purjehtijan aaltojen armoille heitt?m? sana? Oli miten oli, asiasta oli saatava selko, ja Glenarvan ryhtyi enemp?? odottamatta tutkimaan pulloa; h?n noudatti siin? muuten kaikkea asianmukaista varovaisuutta, ik??n kuin olisi ollut vakavan tapauksen yksityiskohtia tutkimassa oleva rikoskomisario; ja siin? Glenarvan teki oikein, sill? n?enn?isesti mit?tt?minkin merkki voi usein paljastaa t?rkeit? seikkoja. Ennen pullon avaamista tarkastettiin sen ulkokuori. Sill? oli pitk?nsuippeneva kaula, jonka vankassa p??ss? viel? oli ruosteen sy?m? rautalangan p?tk?; suurta painetta kest?v? paksusein?isyys osoitti ilmeisesti champagnelaista alkuper??. N?ill? pulloilla ly?v?t Ain ja ?pernayn viinitarhurit poikki aisanpaksuisia kalikoita, pullon saamatta v?h?isint?k??n s?r??. T?m? oli siis s?rkym?tt? saattanut kest?? pitk?nkin vaelluksen vaiheet.画面が切り替わりますので、しばらくお待ち下さい。 ※ご購入は、楽天kobo商品ページからお願いします。 ※切り替わらない場合は、こちら をクリックして下さい。 ※このページからは注文できません。
