Kapteeni Grantia etsim?ss? - AQA1! オンラインショッピング

【電子書籍なら、スマホ・パソコンの無料アプリで今すぐ読める！】

Ensimm?iset hetket pyhitettiin j?lleenn?kemisen onnelle. Lordi Glenarvan ei halunnut, ett? etsinn?n ep?onnistuminen kylment?isi ilon h?nen yst?viens? syd?miss?. Niinp? h?nen ensimm?iset sanansa kuuluivat: -- Luottamusta, yst?v?ni, luottamusta! Kapteeni Grant ei ole meid?n mukanamme, mutta meill? on varmuus, ett? l?yd?mme h?net. Tarvittiinkin v?hint??n t?llainen vakuutus toivon yll?pit?miseksi _Duncanin_ matkustajissa. Lady Helena ja Mary Grant olivat tosiaan veneen l?hestyess? laivaa t?hyst?neet sit? odotuksen tuhansin tuskin. Korkealta paikaltaan he yrittiv?t laskea laivalle palaavien lukum??r??. Milloin tuli nuori tytt? ep?toivoiseksi, milloin h?n taas p?invastoin luuli n?kev?ns? Harry Grantin. H?nen syd?mens? tykytti kovasti; h?n ei voinut puhua ja pysyi tuskin pystyss?. Lady Helena kiersi k?sivartensa h?nen ymp?rilleen. John Mangles, joka seisoi h?nen vieress??n t?hyst?m?ss?, oli vaiti; h?nen kauas n?kem??n tottuneet merimiessilm?ns? eiv?t n?hneet kapteenia. -- H?n on mukana! H?n tulee! Is?ni! neitonen puhui itsekseen. Mutta veneen l?hestyess? t?m? kuvitelma k?vi mahdottomaksi. Tulijat eiv?t olleet viel? sadanviidenkymmenen metrin p??ss? laivasta, kun lady Helena ja John Mangles, viel?p? Mary itsekin, silm?t kyyneliss?, olivat menett?neet kaiken toivon. Oli aika, ett? lordi Glenarvan saapui lausumaan rauhoittavat sanansa. Ensimm?isten tervehdysten j?lkeen lady Helenalle, Mary Grantille ja John Manglesille tehtiin selkoa matkan p??vaiheista, ja ennen kaikkea Glenarvan ilmoitti heille uuden tulkinnan asiakirjasta, josta tuli kiitt?? Jacques Paganelin ter?vyytt?. H?n ylisti sitten Robertia, josta Mary hyv?ll? syyll? saattoi olla ylpe?. H?nen uljuuttaan, uskollisuuttaan, h?nen kest?mi??n vaaroja Glenarvan kuvasi siten, ett? poika ei olisi tiennyt minne piiloutua, ellei h?nen sisarensa syli olisi ollut h?nen turvapaikkanaan. -- Sinun ei tarvitse punastua, Robert, John Mangles sanoi, -- sin? olet k?ytt?ytynyt kapteeni Grantin pojan arvoisesti. H?n puristi Maryn veljen rintaansa vasten ja painoi huulensa t?m?n poskille, jotka olivat nuoren tyt?n kyynelist? viel? kosteat. Vain sivumennen mainittakoon t?ss? majurin ja maantieteilij?n osaksi tullut vastaanotto ja se muisto, jolla jalomielist? Thalcavea kunnioitettiin. Lady Helena pahoitteli, ettei saanut puristaa uljaan intiaanin k?tt?. Ensimm?isten tervehdysten j?lkeen oli MacNabbs mennyt kajuuttaansa ja ryhtynyt, k?si tyynen? ja varmana, ajamaan partaansa. Mit? Paganeliin tulee, h?n pyr?hteli yhden luota toisen luo kuin mehil?inen imien tervehdysten ja hymyjen hunajaa. H?n tahtoi syleill? _Duncanin_ koko v?est??, ja katsoen, ett? niin hyvin lady Helena kuin my?s Mary Grant kuuluivat siihen, aloitti t?m?n toimituksensa heist? p??tt?en sen herra Olbinettiin. Muonamestari arveli ettei voinut paremmin vastata t?llaiseen kohteliaisuuteen kuin ilmoittamalla, ett? aamiainen oli valmis. -- Aamiainen! Paganel huudahti. -- Niin, herra Paganel, herra Olbinett vastasi. -- Oikea aamiainenko, oikealla p?yd?ll?, jolla on t?ysi kalusto ja lautasliinatkin? -- Tietenkin, herra Paganel. -- Eik? tarjota _charquita_, ei kovia munia eik? kamelikurkikyljyst?? -- No no, herra Paganel! muonamestari vastasi ammattinsa puolesta loukkaantuneena. -- Min? en tahtonut loukata teit?, yst?v?ni, tiedemies sanoi hymyillen. -- Mutta kuukauden p?iv?t on meid?n ruokanamme ollut s??nn?llisesti sellaista, emmek? sy?neet p?yd?ss? istuen, vaan maassa loikoen, ellemme istuneet hajas??rin puiden oksilla. Teid?n ilmoittamanne aamiainen saattoi siis minusta tuntua unelta, kuvitelmalta, kangastukselta! -- No, menk??mme toteamaan, ett? se on kouraantuntuvaa todellisuutta, herra Paganel, vastasi lady Helena, joka ei voinut olla nauramatta. -- T?ss? k?sivarteni, kohtelias tiedemies lausui. -- Mit? ohjeita teill?, mylord, on antaa minulle _Duncanin_ suhteen? John Mangles kysyi. -- Aamiaisen j?lkeen, rakas John, Glenarvan vastasi, -- keskustelemme yhteisesti uuden retkemme ohjelmasta. Laivan matkustajat ja nuori kapteeni meniv?t salonkiin. Koneenk?ytt?j?lle annettiin m??r?ys pit?? h?yry? yll?, jotta voitaisiin l?hte? milloin tahansa. Kun majuri oli ajanut partansa ja muutkin pikaisesti hiukan siistiytyneet, istuttiin p?yt??n. Herra Olbinettin aamiaisp?yd?lle tehtiin oikeutta. Se julistettiin oivalliseksi, viel?p? pampan loistavia juhla-aterioita paremmaksi. Paganel otti jokaista ruokalajia kaksi kertaa, "hajamielisyydest?", kuten h?n selitti. T?m? varomaton sana sai lady Glenarvanin tiedustelemaan, oliko tiedemies joskus sattunut lankeamaan vanhaan perisyntiins?. Majuri ja lordi Glenarvan katsahtivat toisiinsa hymyillen. Paganel puolestaan purskahti ??nekk??seen nauruun ja lupasi "kautta kunniansa", ettei h?n koko matkan aikana en?? hairahdu ainoaankaan hajamielisyyteen; sitten h?n alkoi eritt?in leikkis?sti kertoa erehdyksist??n ja perinpohjaisista kieliopinnoistaan Camo?nsin teoksen johdolla. -- Ja kuitenkin, h?n sanoi lopuksi, -- on onnettomuudesta aina jollakin tavalla hy?ty?kin, enk? min? surkuttele erehdyst?ni. -- Mink? vuoksi, kelpo yst?v?ni? majuri kysyi. -- Kun nyt osaan sek? espanjan ett? my?s portugalin kielt?. Puhun kahta kielt? yhden asemesta. -- Kautta kunniani, sit? en tullut ajatelleeksi! majuri lausui. -- Onnittelen, Paganel, onnittelen vilpitt?m?sti. Muutkin onnittelivat Paganelia, joka s?i rauhassa edelleen. H?n n?et s?i ja jutteli yhtaikaa. Niinp? h?n ei huomannut er?st? seikkaa, jota Glenarvan ei voinut olla havaitsematta: John Manglesin huomaavaisuutta vieress??n istuvaa Mary Grantia kohtaan. Lady Helenan salainen merkki puolisolleen vahvisti, ett? "asia oli niin". Glenarvan katseli n?it? nuoria suopein silmin ja k??ntyi John Manglesin puoleen, mutta aivan toisessa asiassa. -- Ent? kuinka teid?n matkanne on sujunut, John? h?n kysyi. -- Mit? parhaiten, kapteeni vastasi. -- Minun on vain ilmoitettava teille, mylord, ett? me emme palanneet Magalh?esin salmen kautta. -- Ah, Paganel huudahti, -- te olette kulkeneet Kap Hornin ymp?ri, enk? min? ollut mukana! -- Hirtt?k?? itsenne! majuri sanoi. -- Itsek?s mies! Sen neuvon te annatte minulle vain saadaksenne peri? k?yden! maantieteilij? vastasi. -- Mutta, rakas Paganel, Glenarvan huomautti, -- ellei ihminen ole saanut kyky? olla kaikkialla, h?n ei voi olla joka paikassa. Kun nyt olitte vaeltamassa pitkin pampaa, ette voinut samaan aikaan olla Kap Hornia kiert?m?ss?. -- Se ei est? minua sit? pahoittelemasta, Paganel vastasi. H?nt? ei ahdisteltu enemp??, vaan tyydyttiin t?h?n vastaukseen. John Mangles jatkoi sitten kertomustaan _Duncanin_ matkasta. Kulkiessaan pitkin Amerikan rannikkoa h?n oli tarkastanut kaikki l?ntiset saaristot tapaamatta j?lke?k??n _Britanniasta_. Saavuttuaan Kap Pilaresin luo salmen suulla h?n k??ntyi etel??n, kun tuuli oli vastainen; _Duncan_ sivuutti Desolacion-saaret ja eteni 67. asteelle etel?ist? leveytt?, kiersi Kap Hornin, kulki pitkin Tulimaan rantaa ja, sitten purjehdittuaan Lemairen salmen l?pi, Patagonian rannikkoa my?ten. Siell? nousi hirve? tuuli Kap Corrientesin kohdalla, arvatenkin sama, joka niin ankarasti oli ahdistanut maata pitkin kulkeneita rajuilman aikana. Mutta alus suoriutui hyvin, ja John Mangles oli risteillyt rannikolla kolme p?iv??, kunnes pyssynlaukaukset ilmoittivat niin hartaasti odotettujen matkamiesten saapuneen. Mit? lady Glenarvaniin ja miss Grantiin tulee, olisi _Duncanin_ kapteeni tehnyt v??ryytt?, ellei olisi maininnut heid?n harvinaista pelottomuuttaan. Myrsky ei heit? huolettanut, ja heid?n ainoa pelkonsa oli vain, kuinka heid?n silloin Argentiinan tasangoilla harhailevien yst?viens? k?visi.画面が切り替わりますので、しばらくお待ち下さい。
※ご購入は、楽天kobo商品ページからお願いします。
※切り替わらない場合は、こちらをクリックして下さい。
※このページからは注文できません。

この商品の詳細を調べる

: 本・雑誌・コミック » 洋書 » FICTION & LITERATURE