”Terve miesh?n sie olet. Siulla on viel? kovasti iloa tuosta noin, se sanoi ja taputti etusormellaan hepin p??t?. No mie menen, tule kohta per?ss? kylm??n veteen, kyll? se siit? asettuu.” On pojan viimeinen kes? ennen koulun alkua. Viel? on lupa olla lapsi, kolkata rottia kivill? ja kasvattaa russakoita purkissa. Joskus poika nypp?isee lutikan patjan alta, joskus laskee sen soppakattilaan. Teko on hiljainen mutta kohteet tarkkaan valittuja. On kyl? it?isess? Savossa. L?hist?lt? Tulilahdesta on l?ytynyt kaksi ruumista; aikuiset saavat puhuttavaa. Rantaan lipuu kanootillaan kulkuri, haastaa vierasta kielt? ja tarjoaa pojalle keksej?. H?n voi olla murhamies, natsi ainakin. Kervisk? panee ovensa s?ppiin. On kes? 1959, is? on kuollut ja kyl?kauppa ?idin harteilla. Vuoden p?iv?t on sy?ty perunaa ja kastiketta. On yksi p?iv?, auringon paahde hidastaa liikkeen ja saa kielen malttamaan. Silti ehtii rakentaa pommin ja n?hd? uimareissulla Lillin paljaat rinnat. Aki Luostarinen on kirjoittanut 30-vuotisen runoilijanuransa j?lkeen toisen romaaninsa p?iv?st?, joka j?? mieleen.画面が切り替わりますので、しばらくお待ち下さい。 ※ご購入は、楽天kobo商品ページからお願いします。 ※切り替わらない場合は、こちら をクリックして下さい。 ※このページからは注文できません。
